Alkoholisti aikuinen lapsi

Olen tätä blogia kirjoittaessani alkanut pohtimaan oman alkoholisti isäni vaikutusta elämääni. En ennen ole myöntänyt asian vaikuttaneen elämääni milläänlailla sen jälkeen kun välit isään katkesivat. Olen tietoisesti sulkenut isän ajatuksistani ja koittanut olla ajattelematta koko ihmistä. Nyt kuitenkin olen lukenut netistä aika paljon alkoholistien aikuisten lasten oireista. Pakko myöntää, että vaikka kuinka koittaa kieltää ja välttää aiheen ajattelua, isälläni ja hänen alkoholismillaan on ollut todella suuri vaikutus elämääni ja on edelleenkin.

Ensimmäisen kerran kun löysin netistä kuvailun alkoholistin aikuisen lapsen oireista, järkytyin todella paljon. Liki 20 kohdan listasta en löytänyt montakaan kohtaa joka ei olisi kuvannut minua jollain tasolla. Miten ihminen jonka kanssa olet viettänyt vain elämäsi ensimmäiset kahdeksan vuotta, on voinut vaikuttaa sinun nykyiseen elämään niinkin paljon? Kuinka varhaisessa lapsuudessa koetut asiat voivat vaikutaa jopa aikuisen ihmisen persoonallisuuteen niin paljon. Monta asiaa valkeni minulle, tuli ahaa-elämyksiä, siis onko mahdollista että lapsuuden kokemuksista johtuen nautin töissä kiireisten kriisi-päivien jälkeisestä tunteesta, kun olen pystynyt hallitsemaan pientä kaaosta koko päivän? Johtuuko se että minun on vaikeaa rentoutua ja antaa toisten tehdä päätöksiä puolestani isäni alkoholismista?

Luin myös että alkoholistien lapset löytävät itsensä usein suhteesta jossa yrittävät pelastaa kumppaninsa jostain, esim. alkoholismista tai muusta riippuvuudesta. noh, ei siittä sitten sen enempää enään. Alkoholistien lapset keräävät ympärilleen draamaa, ja keikuttavat venettä tarkoituksella saadakseen elämäänsä draamaa ja konflikteja. Näissä tilanteissa alkoholistin lapsi saa jonkinlaisen adrenaliini-piikin ja vallan ja kontrollin tunteen. Saman adrenaliini-piikin ja tilanteen hallitsemisen tunteen vuoksi monet alkoholistien lapset saattavat alkaa harrastamaan esimerkiksi extreme lajeja. Kontrollin tunne on ilmeisesti todella yleinen tarve alkoholistien aikuisilla lapsilla. Kokoajan pitää olla tilanteen herra, ja tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Parisuhteessa alkoholistin lapsi tahtoo erityisesti pitää tiukan kontrollin. Hylätyksi tulemisen tunteen pelko on niin suuri. Tunteiden näyttäminen ja jopa kokeminen voi olla vaikeaa. On vaikeaa luottaa toiseen ihmiseen ja siihen että kelpaat sellaisena kuin oikeasti olet. Alkoholistin lapsen on todella vaikeaa vain heittäytyä rakkauden vietäväksi ja rakastaa vaan ilman että on kokoajan varpaillaan ja valmiina jättämään toinen, ennen kuin hän jättää sinut. Ketään ei saa päästää liian lähelle, ettei satuta itseään jos toinen lähteekin pois. Omaa sydäntä suojellaan liiaksikin , ettei vaan sydän särkyisi lopullisesti.

Alkoholistin lapsen on vaikeaa päästää irti kontrollistaan, rentoutua ja nauttia elämästä. Hauskan pitäminen toisten nähden on vaikeaa. Sisäinen lapsi kokee vahvaa tarvetta olla kokoajan täydellinen, huomaamaton ja nolaamatta itseään ja pitämään itsensä koko ajan tilanteen tasalla. Alkoholistin lapsen voi olla vaikeaa tunnistaa omia tarpeitaan ja sitä mistä nauttivat. Alkoholistin lapsista tulee usein myös itse jollain tavalla riippuvaisia. Heistä löytyy todella paljon työnarkomaaneja, peliriippuvaisia, läheisriippuvaisia ja valitettavasti myös alkoholisteja.

Alkoholistin lapsi on koko ajan varuillaan ja tutkii ympäristöään mahdollisten kriisien varalta. Koko ajan pieni varpaillaan olo aiheuttaa stressiä ja masennusta. Alkoholistin lapset stressaantuvat ja masentuvat helposti. Alkoholistin lapsi on omimmillaan pienen kriisin keskellä, jossa hänellä on kuitenkin langat käsissään kokoajan. Alkoholistin aikuinen lapsi hakee hyvin usein hyväksyntää kaikilta. Vaikka tapoihin saattaa kuulua draaman aiheuttaminen alkoholistin lapsi ei silti halua suututtaa ketään ja tahtoo miellyttää kaikkia ja saattaa kadottaa jopa oman identiteettinsä.

Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka alkoholisti vanhempi vaikuttaa lapsensa tulevaisuuteen myös pidemmällä aika välillä. Toki monet asiat ovat sellaisia että näistä saattaa myös ihan normaalin perheen lapsikin löytää itsensä. Itseäni nämä asiat ovat mietityttäneet aika paljon, ja olen päättänyt yrittää tehdä asioille jotakin. Yritän tietoisesti luopua kontrollistani, ja yritän olla ajattelematta niin paljon sitä, hyväksyvätkö ihmiset minut sellaisena kuin olen. Alan etsimään sisäistä lastani joka osasi pitää hauskaa. Menen tänä kesänä keinumaan ja laskemaan liukumäkeä, päivällä, muiden nähden. Ja jos tapaan jonkun, koitan laskea suoja-muurini ja antaa hänelle kaiken itsestäni, silläkin uhalla että minulla saattaa särkyä sydän. Yritän rentoutua ja olla armollinen itselleni. Kaikesta kokemastani huolimatta, olen kyllä ihan hyvä tyyppi ja kai se minäkin ansaitsen joskus olla oikeasti onnellinen ja tuntea niitä niin suuria tunteita että itku pääsee.

Heidi