Luennolla kerrottiin hyvin tarkkaan, että alkoholismi on sairaus, eikä sitä kukaan ole itse itselleen valinnut. Kerrottiin että kemiallisiin aineisiin kohdistuvat riippuvuudet luetaan krooniseksi aivosairaudeksi, eikä kyse ole siis tyhmyydestä eikä mielisairaudesta. Oli hienoa että sairautta avattiin enemmän ja kerrottiin miksi alkoholisti ei ymmärrä olevansa alkoholisti. Siellä avattiin hiukan silmiä myös sen suhteen, kuinka alkoholisti näkee maailman, ja huolestuneet läheiset. Luennolla kerrottiin myös alkoholismin kehityksestä, sen eri vaiheista ja mukanaan tuomista oireista.
Parasta antia luennossa oli ehkä sen pitäjä. Herra kertoi hyvin avoimesti omasta kokemuksestaan ja oman tarinansa alkoholistina. Hän onnistui luomaan sellaisen luottamuksen että mieli teki alkaa kertomaan omakohtaisia kokemuksia pelkän nyökyttelyn lisäksi.Valitettavasti hänen tarinansa oli liiankin tutulta kuullostava minun korvaan. Vastaavia tarinoita olen elämässäni nähnyt monia. Olisin voinut sillä istumalla ilmoittaa seuraavaan tilaisuuteen pikku-bussillisen ihmisiä, sen verran silmiä avaava kokemus oli.
Luennolla kerrottiin myös siittä, kuinka perinnöllisestä sairaudesta on kyse. Tästä tulikin ehkä ne suurimmat pohdinnan aiheet, entä jos minäkin sairastun joskus? On kuitenkin hyvin todennäköistä että olen perinyt alkoholisti geenejä, enkä minäkään kuppiin sylje. On minullakin ollut elämässäni hetkiä, jolloin olen pohtinut että meneekö nyt liian kosteissa merkeissä. Onneksi tällä hetkellä alkoholin käyttö on pysynyt aika kohtuullisena, eikä minusta tunnu pahalta olla juomatta. Mutta entä jos sairaus puhkeaa päälle? Huomaanko sitä itse ollenkaan, vaikka tiedostan riskit ja olen jonkin verran perillä taudista ja sen kehutyksestä? Pitäisikö varmuuden vuoksi itsekin raitistua kokonaan?
Luennolla kerrottin myös lyhyesti siittä, kuinka päihderiippuvuus vaikuttaa läheisiin. Hiukan olin tyrmistynyt kun seinälle lävähti tieto-isku läheisriippuvuudesta. ensimmäisenä tuli mieleen, että en minä ainakaan mikään läheisriippuvainen ole, en minä roiku kenessäkään kiinni. Kuitenkin kun meille alettiin kertomaan, että läheisriippuvaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen elää toisen ihmisen kautta. Kuinka ihminen tekee asioista joista ei pidä, suojellakseen läheistään. Esim. peittelee läheisensä juomista pienillä valkoisilla valheilla ja rakentaa kulisseja pitääkseen läheisen tyytyväisenä. Kuinka alkoholistin lapsetkin valehtelevat alkoholistille pitääkseen hänet tyytyväisenä jottein konflikteja syntyisi. Tämä oli mielestäni todella mielenkiintoinen osio, ja meinaan tutustua aiheeseen vielä tarkemmin, jotta voin käsitellä mörköjä sisälläni.
Kaiken kaikkiaan kahden ja puolen tunnin luennosta jäi hyvä tunne. Kamalia asioita, mutta tieto että niistä voi päästä yli, oli todella lohduttavaa. Suosittelen tosiaan kaikille käymistä tälläisellä luennolla. Rohkeasti vaan mukaan, vaikka ovesta sisään astuminen saattaakin pelottaa. Minulle ja seuralaiselleni tämä oli todella silmiä avaava kokemus. Harmi vaan että tämän yrityksen hoidot ovat niin kalliita, olisin muuten varmaan heti ilmoittautun läheisille tarkoitettuun avohoito-ohjelmaan.
Tilassa, jossa luento järjestettiin, luki seinällä kuta kuinkin näin: mitä täällä kuulet, mitä ja ketä täällä näät, pidä se mielessäsi, mutta älä kerro siitä muille. Käsitin, että tällä haetaan tietynlaista vaitiolovelvollisuutta hoidossa käyvien kesken. En kuitenkaan usko että tämä blogi-päivitys on haitaksi kenellekkään, en kuitenkaan kertonut ketä ja missä näin. Lisäksi kaikki tämä tieto mitä tänne kirjoitin, löytyy kyseisen firman netti-sivuilta, joten enpä tässä mitään valtion salaisuuksia jakanut.
Jälleen kerran; rauhaa ja rakkautta kaikille:
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti