keskiviikko 7. syyskuuta 2016

puhdas pöytä?!

Mikä siinä on että toivot kovasti jotain ja sitten kun se asia toteutuu, hiukan myöhässä tosin, tunnet vain suurta kiukkua? Toivot että läheisesi raitistuu, anelet sitä, uhkailet lähteä ja mitään ei tapahdu vaikka lähdetkin. Lähtösi jälkeen läheinen päättääkin yllättäen raitistua ja tahtoo sinut takaisin, että elämä aloitettaisiin puhtaalta pöydältä. Voiko se olla niin vaikeaa, sitähän sinä olet koko ajan toivonut?

Voitko aloittaa elämää uudelleen ihmisen kanssa joka on satuttanut ja loukannut sinua alkoholismillaan? Voitko unohtaa kaiken ja luottaa ettei hän ratkea jälleen juomaan? Pystytkö elämään sen asian kanssa että kumppanisi hehkuttaa uutta hyvää oloaan ja elämäänsä samaan aikaan kun koitat parannella niitä haavoja joita hänen entinen elämänsä on aiheuttanut, varsinkin kun pelko repsahduksesta on koko ajan läsnä? Kuinka kauan toisen pitää olla raittiina, että voit luottaa siihen että hän myös pysyy raittiina? Kuukausi? Vuosi? Viisi vuotta?


On todella tuskallista kuunnella kun toinen selittää kuinka hyvä olo hänellä on nyt raittiina, kun tekisi mieli vain huutaa takaisin että : "mä oon edelleen rikki, enkä mä korjaannu sillä että sä pistät korkin kiinni!" Miten ihmeessä sillä että toinen herää vuosia liian myöhään ongelmaansa voidaan yhtäkkiä lakaista maton alle rikotut lupaukset, hajoitettu perhe ja palasina oleva sydän ja mieli? Silti mietit kokoajan, voitko kääntää toiselle muka selkäsi ja jättää hänet yksin, kun tiedät että hän tarvii tukeasi asiassa jota olet itse häneltä vaatimalla vaatinut. Samaan aikaan pohdit kuitenkin että onko tämä taas yksi niistä katteettomista lupauksista joihin olet kerta toisensa jälkeen uskonut ja yhtä usein myös pettynyt. Onko tämä taas joku keino saada sinut taas vaan uskomaan ja luottamaan ja kohta huomaat myös sen kaljan hiipineen teidän välinne ja satutat itseäsi taas entistä pahemmin? Voiko alkoholistin sanaan koskaan luottaa?

Onko mahdollista aloittaa suhdetta puhtaalta pöydältä? Sehän on lähes mahdotonta. Tunnette toisenne, tiedätte kaikki toistenne viat ja hyvät puolet, tiedätte kuinka käyttäydytte tietyissä tilanteissa ja tunnette toistenne historian. Tiedät tasan tarkkaan mitä toinen on sinulle tehnyt. Tiedät kuinka hän on sinua satuttanut. Vaikka pystyisitkin antamaan anteeksi kaiken, voitko ikinä unohtaa asiaa niin ettei se missään välissä juolahtaisi mieleesi ja vaikuttaisi päätöksiisi tai sanoihisi? Voiko alkoholistin puoliso koskaan luottaa ja päästää puolisoaan saunailtaan ilman että hän pelkää repsahdusta vaikka kuinka on sovittu aloittaa puhtaalta pöydältä? Tai entäpä jos suhteessa onkin ollut alkoholismin sijaan uskottomuutta, voiko petetty puoliso olla tuntematta pistoa sydämessään kun puolison puhelin piippaa outoon aikaan vaikka kuinka olisi anteeksi annettu ja aloitettu puhtaalta pöydältä. Ihan varmasi menneisyyden haamut seuraa mukana. Seuraavathan ne muutenkin suhteesta toiseen. Ihan varmasti jokainen jota on joskus petetty, pelkää kaikissa seuraavissa suhteissaan jossain vaiheessa että häntä petetään jälleen. Samalla tavalla alkoholistin ex-puoliso tarkkailee kaikissa suhteissaan kumppaninsa alkoholin käyttöä suurennuslasilla, tahtoi sitä tehdä tai ei. Mitenkä sitten onnistuu muka totaalisesti unohtaa mitä toinen on sinulle tehnyt ja jatkaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Kannattaako vanhaa suhdetta edes yrittää lämmittää uudelleen? käykö siinä vähän niinkuin ruuan kanssa? kyllähän se eilinen ruoka vielä lämpenee, mutta ei se kyllä enää yhtä hyvältä maistu kuin ensimmäisellä kerralla. Kastikkeen koostumus kärsii, kasvikset joko nahistuu tai ylikypsyy. Pahinta on se että alkuun on polttavan kuumaa ja hetken päästä onkin jo niin haaleaa ettei enää maistu ollenkaan. Jos on mahdollista tehdä uutta ruokaa, niin minä ainakin teen. En tahdo mitään uudelleen lämmitettyä haaleaa soppaa. Vaikka uuden ruuan tekemisen meneekin aikaa ja se saattaa olla vaikeaakin, on se mielestäni parempi vaihtoehto.

Heidi