Pohdin että laitanko facebookkiin isänpäivä tervehdyksen biologiselle isälleni pilven reunalle vai isä-puoleni facebook-seinälle. Tajusin, että olen loppu peleissä todella onnellisessa asemassa, sillä minullahan on kaksi isää. Biologinen isäni tosin on jo kuollut, mutta kuitenkin. Aina hoetaan että jokaisella on vain yksi ja ainoa äiti ja isä, noh, mullapa on kaksi isää, enkä ole sateenkaari-perheen lapsi.
Biologisen isäni kanssa suhteeni ei ole ollut yksikertainen. Kuten olen jo kirjoittanut aiemminkin, isäni oli alkoholisti ja olen kärsinyt asiasta paljon ja pitkään. Kuitenkin minulla on myös paljon niitä hyviäkin muistoja varhaislapsuudestani. Ei hän ollut pelkästään paha ihminen, oli hänessäkin hyvät puolensa. Olen myös saanut häneltä osan geeneistäni, pala hänestä on koko ajan minussa. Olen saanut hänen kauttaan myös mahtavan suvun. Vuosien vähäisemmän yhteyden pidon jälkeen, olen kuitenkin isäni kuoleman jälkeen luonut uudelleen yhteyttä sukuuni. Minullahan on aivan mahtavia tätejä ja setiä ja serkkuja. Olen tavannut myös siskoni ja veljeni liki 20vuoden tauon jälkeen. Ehdin myös uudelleen tutustumaan mummuuni, joka hiljattain nukkui pois. Toista yhtä lempeää ja lämpöistä ihmistä en ole elämäni aikana tavannut. Olen alkanut tajuamaan, että isäni ei ollut se paha, vaan hänen sairautensa, alkoholismi. Biologinen isä on kuitenkin isäni, siittä ei pääse mihinkään.
Minulla on ollut onni saada elämääni myös huippu isä-puoli. Ilman mitään biologista sidettä, hän on ottanut minut tyttärekseen heti alusta asti. Hän on ollut tukenani silloin kun biologista isääni ei elämässäni näkynyt. Isä-puoleni on ostanut minulle polkupyörän, vaihtanut autoni renkaat, huutanut kun olen teininä kännissä tullut kotiin ja halannut ja lohduttanut silloin kun on tuntunut että koko maailma kaatuu niskaani. Hän myös saattoi minut alttarille, kyynel silmäkulmassaan. Hän on hoitanut lapsiani ja on lapsille pappa siinä missä muutkin papat. Sanon isä-puoltani iskäksi ja lapseni sanovat häntä papaksi. Meillä on ollut toki myös riitoja ja vaikeitakin hetkiä, mutta kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme niinkuin isä ja tytär. Hän on siis myös minun isäni, siittäkään ei pääse mihinkään.
Nyt oma poikani on samassa tilanteessa. Hänen biologinen isänsä tosin ei ole ollut kuvioissa mukana ollenkaan. Poikani kuitenkin tietää että hänellä on biologinen isä jossain muualla, ja isänsä tietää kyllä poikansa olemassa olosta, mutta ei ole tahtonut itse poikansa elämään. Poikani ollessa noin puoli vuotias, tapasin ex-mieheni, joka alusta asti on pitänyt poikaani kuin omaansa. Hän on opettanut poikaani kävelemään ja ajamaan pyörällä, hän on nukuttanut ja hoitanut sairasta poikaa, hän on myös taistellut läksyjen kanssa ja asettanut rajoja elämään. Poikani pitää häntä ihan isänään ja kutsuu häntä iskäksi. Kaikki tämä ilman sitä biologista sidettä ja velvoitetta. Ex-mieheni tapaa poikaani samalla tavalla kuin yhteistä tytärtämme, tässäkään kohtaa biologialla ei ole mitään merkitystä, vai tunteilla. On toki hetkiä jolloin poikani miettii myös biologista isäänsä, ja olisi tahtonut tänä vuonna lähettää jopa kortin hänellekin, mutta asia unohtui sitten kuitenkin hetken päästä. Pojalleni on kuitenkin aika luonnollisen oloista se että hänellä on kaksi isää.
Se että minulla on kaksi isää ei ole loukkaus kumpaakaan kohtaa, molemmat ovat minulle tärkeitä omalla tavallaan. Välillä on vaikea selittää vieraammille ihmisille että minulla on kaksi isää. Meidät on kuitenkin niin sitkeästi opetettu siihen yksi äiti, yksi isä yhtälöön että tälläisten bonus-vanhempien merkitys usein unohtuu. Saduissa jo opetetaan että äiti-puolet ovat ilkeitä ja tuppaavat väliin korvaamaan olemassa olevaa äitiä, vaikka todellisuudessa usein nämä äiti-puolet ja isä-puolet ovat lapsille yksi rakastava aikuinen lisää elämään. Eikä mielestäni siinä ole mitään pahaa, tai outoa, jos jollakin on vaikka 4 äitiä ja 5 isää, sehän on vaan hyvä että ihmisellä on rakastavia ihmisiä ympärillään.
Paljon rakkautta kaikkille iseille, isä-puolille, vara-iseille, papoille, vaareille, vartti-vaareille ja muillekin miehille joilla riittää rakkautta, ymmärrystä ja aikaa lapsilleen, omille tai toisten.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti